Malmilla käynti toukokuun lopulla kukistui säähän ja Jämin reissukin jouduttiin siirtämään sunnuntaille 17.07.2016, joka olikin pilvinen mutta muuten kirkas, tuuleskeli hiukan etuvastaisesti.
Ari lähti U470:llaan yksin, joten hänelle laitettiin bensakannu kaveriksi koska arvelimme välitankkauksen olevan tarpeellinen ja paikaksi valittiin Kivijärvi. Ilmaan päästiin kohta seitsemän jälkeen.
Sovittiin, että Ari lentää edellä ja korkeutena koitetaan pitää 2000 ft (QNH). No eihän se 2000 ft onnistunut, joten pöristeltiin 1500:ssa ja jonkin ajan kuluttua jouduimme rypistelemään tonnissa hetken aikaa. Jossakin sotkamon tasalla pilvikorkeus alkoi nousta ja pumpun rytmikin tasaantui lähes normaaliksi. Siinä sitä sitten köröteltiin kaikessa rauhassa peräkanaa ja katseltiin maisemia ja varsinkin järvien pintaa ja vaahtopäiden muodostusta isommissa rapakoissa. Kivijärven kenttä on samassa suunnassa kuin Kuhmo, joten tuuli kävi tasan sivusta
Ari suunnisti kuin juna, matka taittui 120 – 140 kmh:n huimaa vauhtia ja vajaan parin tunnin kuluttua tehtiin oikein hienoja sivutuulilaskuja, koneet säilyivät lentokuntoisina eikä laskuissa lopulta ollut mitään erityisiä vaikeuksia. Kun sitten ryhdyttiin arvioimaan tilannetta bensiinin suhteen, todettiin sitä lisää tarvittavan, kaiken varalta. Pekka soitti paikallisen ja ainoan taksin, joka ei löytänyt mistään kanisteria, joten taksi hurautti ensin kentälle, Arin varakannu mukaan ja takaisin kylille, aikaa tuhraantui tietenkin. Lopulta päästiin taas ilmaan klo 10.35.
Aurinko oli alkanut paistatella ja sää oli muuttunut jo hiukan töyssyiseksi. Siinä ajellessa arvioitiin kerkiämistä, Jämi sulkeutuu tasan 12.00 ja tuntui kuin tuuli ei olisi hellittänyt yhtään, päinvastoin. Noo, Parkanon kohdalla ilmoitimme Jämin AIRBOSS:ille olevamme tulossa ja AIRBOSS kyseli kerkiämistä, johon vastasimme lisäävämme vauhtia ja niin tehtiinkin. Paria minuuttia ennen kahtatoista AIRBOSS kyseli taas tilannetta, johon vastasimme ”KOVELAHTI sisään”, jolloin AIRBOSS ilmoitti suoraan perukselle 27, tuuli 12 kts ja puuskissa 19, ei muuta liikennettä. Peruksella 27 nopeus 200 kmh ja ne puuskat, todella tuntuivat, pää paukahteli plexiin ja kone pomppi kuin rodeoheppa ja tuuli puhalsi tietenkin yläbaanan suunnasta lähes suoraan sivusta. Siinä sitä sitten finaalissa koitettiin vähennellä nopeutta, JAK 3 möyrysi jo odotuspaikalla ja lopuksi Zephyr tömähti puolesta metristä tomerasti kenttään, mutta pysyi siinä. Baana vapaaksi ja Ari tuli heti perässä ja ainakin sivusta katsoen aivan mallikkaasti puistelusta huolimatta. Laskuajaksi merkittiin tasan 12.00. Seuraavat tulijat joutuivat odottamaan taukoa Hämeenkyrön kentällä.
Noin vain sitten koneet parkkiin ja ihmettelemään Jämin infraa ja tapahtumaa, josta tuossa muutama malliksi, Mustang P51 starttaa, Texan formation ja Yak 3U. Tapahtuma oli jaettu kolmeen näytökseen ja ensimmäisen puoliajan jälkeen ryhdyttiin etsimään bensaministeriä, joka lopulta löytyikin. Heti toisen puoliajan alussa saimme rullauluvan tankille, josta saimme koneiden tankit ja varakannun täyteen Jämin ilmailijoiden pousarista hintaan 2 € litra.
Samantien hyppäsimme koneisiin ja ponkaistiin kotimatkalle. Nyt olikin mukava losotella tinttisessä kelissä kahtasataa sivumyötäisessä. Pilvetkin olivat sen verran korkealla, että sai valita sopivan korkeuden, joka itse asiassa vaihteli aika paljon nostavien ja laskevien mukaan. Kivijärven tasalla päätettiin sitten tehdä välilasku ja kuskin vaihto Iisalmessa, jonka kiitotie oli lähes tuulensuuntainen. Tasasimme varakannun molempiin koneisiin ja taas menoksi Ari edellä ja Pekan kanssa perässä.
Nooh, siinäpä sitten Kajaanin tasalla eteen sattui kohtalainen sadekuuro, jota lähdettiin kiertämään etelän puolelta, se kun näytti selkeämmältä. Kuuron kierto onnistuikin aivan hyvin, mutta sen takana taivaanranta näytti harmaalta ja synkältä. Sotkamon tasalla ei ollut enää mitään mahdollisuutta 1500 korkeammalle ja paheni vain. Seuraavan kuuron kohdalla Ari kääntyi pohjoiseen ja Pekan kanssa jatkoimme hiukan etelään, missä häämötti haalea kajastus ja seuraavan kuuron jälkeen saatoimmekin kääntyä taas kohti kenttää, mutta näkyvyys vain huononi vesisateen takia. Korkeutta täytyi pudottaa jo tonniin, mutta samassa alle ilmestyi kuin tyhjästä Jämäksen rakennukset ja kenttä alkoi häämöttää sutun seasta. Siitä sitten vain 12:n myötätuuleen ja laskuun. Kun pyöräytimme rullaustielle, niin Ari ilmoitti myös myötätuulen 12:lle ja taisi tehdä laskun vanhalta muistilta kun vettä tuli juuri sillä hetkellä tosi reippaasti.
Nooh, jos Arille ja Pekalle kertyi lentokokemusta, niin tuli sitä ”vanhalle konkarillekin”. Ja sehän oli myös reissun tarkoitus !
Ja sitten ryhdytään kehittelemään seyraavaa retkeä, jonka ajateltiin kohdistuvan myös valvotuille lentopaikoille radioliikenteen ja toimintamallien hiomiseksi.
JEK